Pomppulyönti Lukon salainen ase?
Miesten Superpesiksen Sotkamon ja Vimpelin välisessä finaalisarjassa saatiin viime vuonna ihastella Henri Puputin ja Antti Hartikaisen pomppulyöntejä.
Ne ovat lyöntejä, jotka isketään jyrkästi etukenttään. Mitä kovempaa pallo osuu kenttään, sitä korkeammalle se myös pomppaa ja takaa etenijöille aikaa ehtiä seuraaville pesille.
Kuulostaa vastustamattomalta vaihtolyönniltä, ja sitä se useimmiten miesten pesäpallossa onkin. Jokaiselta miesten Superin ja monelta Ykköspesiksenkin joukkueelta löytyy pomppulyönnin taitava vaihtaja ja nopeakinttuinen etenijä. Yhdistelmä iskee kuin Robert Heleniuksen oikea suora.
Sen sijaan Rauman Lukon pelatessa viime kesänä Otanlahdessa ei pomppulyönneillä katsojia hellitty. Eikä Rauma ole naisten superpesispaikkakunnista mikään poikkeus. Miksi vaihtolyöntinä loistavaa pomppua ei käytetä naisten Superpesiksessä?
– Uuden lyönnin ottaminen käyttöön vaatii aina hirveän paljon harjoittelua. Kai se on sitten fysiikasta kiinni, voiman puutetta, naisten Superpesiksen vaihtajaeliittiin kuuluva Lukko-jokeri Enni Kylä-Kause pohtii.
– Pomppu on naisille erikoinen lyönti, koska harvat naiset lyövät pystymailalla. Miesten puolella pystymaila opetellaan jo nuorena, Lukon kakkospelinjohtaja Jarkko Pokela täydentää.
