Parasta on oman kodin oma rauha

Raumalainen Jenna Lehtinen, 17, muutti viime heinäkuussa poikaystävänsä Nico Lahtisen, 17, kanssa omaan asuntoon.

Sosiaali-, terveys- ja liikunta-alaa opiskelevalle Jennalle muutto asunnosta toiseen ei ollut ensimmäinen kerta. Viimeisin muutto kuitenkin poikkesi huomattavasti viidestä aikaisemmasta, sillä tällä kertaa hän asettui taloksi uuteen kotiin ilman perhettään.

– Muuttoon ei ollut mitään kunnollista syytä, sillä me vain halusimme Nicon kanssa omaa rauhaa. Minulle oli kuitenkin heti selvää, että haluan muuttaa Nicon kanssa samaan kämppään, Jenna kertoo.

– Idea taisi alun perin olla Jennan, vaikkei hän sitä enää välttämättä muistakaan, Nico naurahtaa.

Ennen muuttoa täytyy saada vanhemmatkin suostumaan asiaan. Jennan ja Nicon tapauksessa suostuttelupuheita ei tarvittu paljon.

– Muutto oli aika helppo päätös niin meille kuin vanhemmillekin. Kukaan ei onneksi vastustanut ideaamme, Jenna muistelee.

Huonekalut lahjoituksena

Nicolla ja Jennalla oli asunnon suhteen joitakin vaatimuksia, mutta niistä ei tarvinnut tinkiä asunnon löydyttyä.

– Halusimme siistin ja tilavan asunnon, jossa olisi parveke.

Nuorellaparilla kävi todella hyvä tuuri asunnon etsinnässä. He löysivät kaverin vihjaamana netistä sopivalta vaikuttavan asunnon ja kävivät katsomassa sitä.

Kaksiossa on neliöitä 55, ja se oli äskettäin tapetoitu.

– Ainoa epäkohta ovat vessan seinät, jotka ovat kamalat oranssinkeltaiset, Jenna kertoo.

Huonekaluihin heillä ei ole mennyt rahaa, sillä tarvittavat tavarat on tuotu edellisistä kodeista tai saatu tupaantuliaislahjaksi.

– Itse toin kodistani vain sängyn. Olohuoneen huonekaluista melkein kaikki on tuotu Nicon kotoa, keittiöön saimme pöydän mummoltani ja loput huonekalut on saatu tupaantuliaislahjaksi tai vanhemmiltamme, Jenna luettelee.

Ei yhteistä tiliä

Muuttoa ennen nuoria vähän jännitti, miten rahat riittävät omillaan asumiseen. Murheet olivat kuitenkin turhia, sillä vanhempiensa ja Kelan avustuksella rahat ovat riittäneet hyvin.

Kumpikaan heistä ei käy opiskelujensa ohessa töissä, joten aihetta huoleen olisi kuitenkin saattanut olla.

– Maksamme reilun 400 euron kuukausivuokran Nicon kanssa puoliksi. Myös ruoat maksamme puoliksi, ja joskus isovanhempamme tai vanhempamme auttavat meitä ruokaostoksissa.

Nicolla ja Jennalla ei ole yhteistä tiliä, vaan kummatkin maksavat osuutensa omilta tileiltänsä.

Oma rauha mukavinta

Nuoret eivät ole muuton myötä täysin erkaantuneet vanhemmistaan, vaan he pitävät koteihinsa yhteyttä aktiivisesti.

– Käymme vanhempien luona usein vaikkapa syömässä, ja he vierailevat vuorostaan meillä todella usein.

Oman kämpän mukana tullut oma rauha on ollut Jennan mielestä muuton mukavimpia puolia. Jenna ja Nico ovat nauttineet myös siitä, että saa elää ihan omien sääntöjensä mukaan eikä aina ole joku vahtimassa.

Eikö äiti siivoakaan?

– Totuttelua on vaatinut se, ettei kotona ole koskaan valmista ruokaa odottamassa ja omat jälkensä on pakko siivota, Jenna pohtii.

Kotitöiden tekeminen jää useimmiten Jennan hoidettavaksi, mutta ruokaa he valmistavat yhdessä.

– Ruoan tekee se, jolla on aikaa. Jonain päivinä saatamme tehdä ruokaa yhdessäkin. Tiskikonetta meillä ei ole, joten tiskit ovat yleensä minun huolehdittavana, Jenna kertoo nuoren parin työnjaosta.

Nico ja Jenna ovat saanet asunnostaan kavereiltaan myönteisiä kommentteja.

– Kavereiden mielestä kämppämme on tilava, asiallinen ja siisti, Jenna sanoo.

Teksti: Sanna Vuorinen