Kolme sanaa sinulle, olet tärkeä minulle

Kuvittele, että tunnet toisen henkilön koko elämäsi ajan. Olet jakanut niin hyvät kuin huonotkin hetket parhaan ystäväsi kanssa, ja ajattelitte, ettei ystävyytenne koskaan lopu.

Eräänä päivänä kuitenkin tulee soitto, jonka jälkeen elämä ei ole enää samanlaista.

Näin kävi 17-vuotiaalle Katille kolmisen kuukautta sitten.

Niina ja Kati ehtivät tuntea toisensa 17 vuotta. He olivat erottamattomia, mutta lukion alettua heidän tiensä erosivat Niinan lähtiessä Helsinkiin opiskelemaan.

Tytöt kuitenkin soittelivat toisilleen päivittäin, ja Niina kävi lähes joka viikonloppu Raumalla.

Laskettelureissulta tullessaan Kati sai kuitenkin kuulla pahimman asian, mitä ihminen pystyy ajattelemaan.

– Niina sai sairauskohtauksen, jonka seurauksena hänen sydämensä pysähtyi, eikä elvytys onnistunut. Kun sain tietää, etten enää ikinä näe Niinaa, tuntui kuin maailmani olisi romahtanut, Kati muistelee hiljaisena.

”Saan kiittää
tukijoita paljosta”

Ensimmäiset viikot tuntuivat kauheilta, koska suru, kaipuu ja kyyneleet eivät tuntuneet hellittävän lainkaan. Katin teki mieli ainoastaan sulkeutua omaan huoneeseensa ja itkeä kipu pois.

Vähitellen kuitenkin olo on alkanut helpottaa, ja hän pystyy jo puhumaan asiasta.

Niinan vanhemmat sekä Katin omat sukulaiset ja ystävät ovat auttaneet asian käsittelemisessä.

– Kolme kuukautta on melko lyhyt aika, mutta surutyö on koko ajan käynnissä sekä minulla että kaikilla muillakin Niinan läheisillä. Saan kiittää tukijoita paljonkin, koska jos en olisi saanut puhua kenellekään asiasta, en pystyisi ikinä pääsemään asian yli, Kati toteaa.

”Haluan muistaa
vai hyvät asiat”

Menehtynyt ystävä tulee usein arkitilanteissa mieleen, koska Kati ja Niina viettivät paljon aikaa yhdessä. Jotakin asiaa tehdessä saattaa yhtäkkiä muistaa jotakin, mitä toinen on tehnyt tai sanonut, ja asia saattaa naurattaa yhä.

Hauskat jutut, joista muodostui oman sisäpiirin asioita, ovatkin parhaita muistoja Niinasta.

Kuten kaikilla ihmisillä, myös heillä oli huonoja hetkiä, mutta niitä Kati ei halua muistella.

– Haluan muistaa Niinasta hyvät asiat. Hän oli aina valmis auttamaan toisia ja hän oli aurinkoinen piristys ankeimpaankin päivään. Hänen luonnettaan ja läsnäoloaan kaipaan eniten, koska olimme niin samoilla aaltopituuksilla.

– Meidän ei tarvinnut kuin katsoa toisiamme, ja ajattelimme jo samaa asiaa, Kati kertoo.

”Sanoinko riittävän usein,
kuinka tärkeä hän on”

Niinan menettäminen ei ole saanut Katia kuitenkaan pelkämään muiden läheistensä menettämistä. Hänen mielestään täytyy yrittää ymmärtää, että meistä jokaisesta aika jättää joskus.

Toisilla, kuten Niinalla, se tapahtuu liian aikaisin, mutta toiset saavat olla onnekkaita ja elää pitkän elämän.

Kuolemaa Kati ei myöskään pelkää, mutta hän on oppinut kunnioittamaan sitä. Hän myös kehottaa ihmisiä kertomaan heti asioista, joita haluaa toisille sanoa, koska ei voi tietää, onko enää seuraavana päivänä kertomassa.

– En tiedä, kerroinko Niinalle tarpeeksi usein, kuinka tärkeä hän minulle oli. Sitä ei vain tajunnut silloin, kun se oli mahdollista. Vasta toisen menetettyä sitä ymmrtää, kuinka paljon toista ihmistä oikeasti kaipaa, Kati kertoo.

Teksti:Outi Post