Yksi sopimus ei Euroopan kurimusta lopeta

Presidentinvaalien ensimmäinen kierros on vienyt huomiota kotimaassa muun maailman ja Euroopan tapahtumista.

Merkittävää oli se, että Suomi sai kun saikin tahtonsa läpi tulevan Euroopan vakausmekanismin eli pysyvän kriisirahaston päätöksenteossa.

Nyt määräenemmistöpäätöksiä tehdään vain tietyistä asioista ja poikkeuksellisissa tilanteissa.

Erityisesti valtiovarainministeri Jutta Urpilaiselle (sd.) ja hänen puolueelleen kyseessä oli merkittävä päätös.

SDP:lle Euroopan ylivelkaantuneiden maiden tukeminen on ollut viime kevään vaaleista lähtien monin tavoin kynnyskysymys.

Helppoa se ei ole ollut pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) hallituksellekaan.

Suomi vastusti ainoana viime joulukuun huippukokouksessa päätöstä, jonka mukaan hätätilanteessa kriisirahaston lainoituskapasiteettia voitaisiin kasvattaa ja rahoitusta antaa 85 prosentin määräenemmistöllä.

Eduskunnan perustuslakivaliokunta otti kannan, jonka mukaan määräenemmistömalli loukkaisi kansallista suvereniteettia ja eduskunnan budjettivaltaa.

Määräenemmistöpäätökset rajataan koskemaan vain kriisirahaston laina- ja muiden välineiden käyttöä. Vakausmekanismin yhteyteen tulee lisäksi erillinen hätätilarahasto riskien kattamiseksi.

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen tuntuu sopeutuneen erittäin hyvin Brysselin neuvottelukulttuuriin.

Ministerillä on leegio virkamiehiä ja avustajia, mutta ministerin omaa panosta pitää arvostaa. Vähätellä ei sovi myöskään talouskomissaari Olli Rehnin osuutta kokonaisuuden hoidossa.

Urpilaisen työtä on aivan oikeutetusti kiitelty myös opposition puolella, vaikka heikkouksia sovusta on tietenkin löydetty.

Suomen vaatimukset ovat olleet oikeutettuja.

On aivan perusteltua, että määräenemmistöpäätöksillä ei voida korottaa jäsenmaiden taloudellisia vastuita, vaan pääomaosuuksien kasvattamiseen tarvitaan aina yksimielinen päätös.

Euroopalle sen paremmin kuin koko globaalille talousjärjestelmälle ei ole näkyvissä helppoja aikoja.

Rahaa tarvitaan myös jatkossa. Summista ei voi sanoa mitään varmaa, mutta helposti kyse on miljardiluokan avustuksista. Todellisen tarpeen ja poikkeuksellisen tilanteen määrittely on taito sinänsä, kuten Kreikan esimerkki on osoittanut.

Suomi joutuu itse läpikäymään talouskuurin, mikä ei eurokriitikoilta jää huomiotta.

Parin kuukauden kuluttua maamme hallituksen kehysriihessä voidaan puida pahimmillaan miljardiluokan säästöjä. Siinä tilanteessa ollaan pakon edessä eikä varoja muun Euroopan tukemiseen haluta edes miettiä.

Suoraselkäinen
päätös

SDP:n puoluesihteeri Mikael Jungner jättää tehtävänsä eikä pyrki toiselle kaksivuotiskaudelle.

Perusteena Jungner piti sitä, että SDP:n presidenttiehdokkaan Paavo Lipposen kannatuksen nousu ei ollut merkittävä. Puoluesihteerin jatko olisi vaatinut tuntuvasti parempaa menestystä.

Jungner on ollut kiistelty hahmo puolueessa. Kukaan ei voi kuitenkaan syyttää häntä siitä, etteikö mies pidä sanaansa.