Työn älyttömyydestä

Nälkärajaa hipoen, jatkuvasti uusia työtilaisuuksia metsästäen epätoivoinen yrittäjä taistelee paikastaan menestyjien joukossa. Ei ole varaa tuijottaa muuhun kuin omaan napaansa ja kukkaroonsa, jos aikoo pysyä hengissä.

Yksi erikoistuu mahdollisimman pitkälle. Hän osaa asentaa virtapiirejä ties mihin pikku värkkeihin, joista kukaan muu koko maakunnassa ei ymmärrä. Joku toinen taas on generalisti, monialayrittäjä. Varmuuden vuoksi hän hankkii itselleen pätevyyden 10–15 eri työssä, että edes joku niistä pitäisi hänet hengissä – edes puolittain.

Pitää olla ovela että pärjää nykyisessä yhteiskunnassa. Se on suunniteltu keinottelijoita varten.

Työ- ja opiskelupaikan saanti riippuu joukosta mystisiä tekijöitä, joihin on itse miltei mahdotonta vaikuttaa. Saadakseen täytyy olla taitava mielistelijä, tunnetusta suvusta, oikeasta puolueesta tai jo valmiiksi vakavarainen. Pienillä yrityksillä ei ole varaa työllistää ketään. Valtio ei työllistä ketään, koska se haluaa säästää muihin tarkoituksiin.

Solidaarisuuteen ei ole varaa. Joskus leipä pitää viedä toisen suusta. Ollaan henkisesti kireällä. Tänään on pakko onnistua, muuten tulee konkurssi tai saa potkut. Pahimmassa tapauksessa voi menettää hyvän tilaisuuden.

Tulee kiireen tuntu, joka estää yhteiskunnallisen osallistumisen. Harvassa ovat ne, joilla riittää sekä uskoa että jaksamista taistella paremman Suomen puolesta. Vapaaehtoistyötä halveksutaan, se on ”höpö höpö hommaa”.

Toisaalta vapaaehtoisia arvostetaan, he kykenevät vielä epäitsekkäisiin tekoihin niin luonnon kuin ihmisen suojelussa. Sokea enemmistö kuitenkin ajaa taakasta toiseen, eikä uskalla pysähtyä auttamaan. Solidaarisuuteen ei ole hetkenkään varaa.

Työnteko – mitä se on? Ei sen pitäisi olla keinottelijoiden pelikenttä, josta pudotellaan terveitä ihmisiä pois. Maata viljellään siksi, että saataisiin ruokaa. Luomutuotantoon siirrytään, koska maa ja vesistöt eivät pitkän päälle kestä tehotuotantoa. Lasten ja vanhusten vaipat vaihdetaan, etteivät taudit tarttuisi ja heillä olisi mukavampi olla. Näille toimille on selkeä syy, toisin kuin valuuttaspekuloinnille.

On naurettavaa, kun tavallinen ihminen kuvittelee olevansa teräksestä tehty. Niin moni leikkii kiireistä miljonääriä, vaikka olisi veloissa korviaan myöten.

Kuten pakinoitsija Poikkinainen taannoin kirjoitti, mielikuvaporvareita riittää keskuudessamme. Nämä äänestävät kokoomusta kuvitellen kuuluvansa hyväosaisiin.

Ehkä kiireen tuntu ei aina ole oikeaa kiirettä. Vallanpitäjille hyödyllinen joukkoharha, joka estää ihmisiä tekemästä jotain yhteisten asioiden eteen. Kuinka kiire meillä oikeasti on, ja missä asioissa?