Suolan kylväminen on tolkutonta

Oi ihanaa. Vihdoin myös täällä länsirannikolla, talvinen aamu. Aurinko paistaa, taivaalla lintuaura suuntaa kulkunsa taas kohti etelää väistellen muutamaa sinne tänne risteilevää pilvilauttaa osaamatta päättää onko täällä kesä vai talvi.

Miten tuo ”ilmastonmuutos” oikein vaikuttaa? Puiden oksia peittää hento lumikerros, joka auringonpaisteessa näyttää satumaisen kauniilta. Maa hohtaa valkoisena muutaman pakkasasteen säestyksellä. Voiko hienompaa ajokeliä talvipäivänä olla. Tie kuiva, ehkä paikoitellen lumen peittämä, näkyvyys hyvä, tuulilasi kuiva ja hienot maisemat.

Eeeiiih, kaukana horisontissa vilkkuu keltainen valo. Samalla mielessäni keltainen vaihtuu punaiseksi, ei voi olla totta, ei voi. Valojen lähestyessä pelkoni muuttuu todeksi. Suola-auto matelee edelläni monsterin lailla keskellä tietä kuin omistaisi koko maan huiskien perästään ”mannaa maalle”. Mieli mustuu idyllisestä maiseman kauneudesta huolimatta. Järkeeni ei millään mene tämä tolkuton suolan kylväminen tai mitä lie litkua mahtaa olla. Oivallista, ettei tämä ihmeellinen talven kesäksi muuttavan aineen suoraan sanoen kaataminen maaperään vaikuta mitenkään pohjavesiin. Taitaa olla jopa suotavaa sen joutuminen piristäen pohjavesien makua. Veikkaisinpa vain, jos tavallinen porkkananpurija kaataisi jotain ylimääräistä maahan, niin suurella todennäköisyydellä on käräjillä ennen kuin porkkana on järsitty puoleenväliin.

Edelleen ihmetystäni lisää, miten pohjoisen väki pysyy valkoisten viivojen sisällä talvisaikaan ollenkaan, vaikkei tielaitos pääse ajokelejä ”parantamaan” teitä suolaamalla, kiitos olosuhteiden. Kolarit ja tieltä suistumiset pohjoisessa, joista paikalliset sanomalehdet kertovat, johtuvat pääosin etelän turistien aiheuttamista toilailuista. Eteläläisten, jotka on opetettu, että talvi ei ole sama kuin lunta, pakkasta, jäätä jne… Eteläläisten jotka on opetettu ajamaan talvella kuin olisi kesä. Tai paremminkin kuin syksyllä jolloin rapa ja kura lentää. On synkkää ja pimeää, tuulilasi kurassa huolimatta siitä vaikka pyyhkijät viipottavat kuin viimeistä päivää ja pissapojan pumpun laakerit käyvät ylikierroksilla. Aivan kuin suola-auton jäljiltä. Järjetöntä.

No, ei tämä päivääni pilaa eikä iloani himmennä, sillä olen juuri käynyt Satakunnan keskussairaalassa (en kuitenkaan paikkauttamasta itseäni suola-auton turvallisuutta lisäävän suolausoperaation aiheuttamalta ojaan suistumiselta näkyvyyden ollessa olematon ilmassa leijuvan kuran sun muun johdosta vaan) tapaamassa rakasta avovaimoani, joka on synnyttänyt nelihenkiseen perheeseemme uuden tulokkaan, pojan.

PS. Varmaan kenellekään ei jäänyt epäselväksi kantani suolaukseen ja sen aiheuttamista vahingoista vaikkapa auton rungolle. Liikenneturvallisuutta lisäävät väitteet eivät ainakaan minua vakuuta. Onko sohjopatjan päällä luistelu turvallisempaa kuin lumisella kuivalla tiellä ajaminen? Mieluumminkin pitäisi paneutua asenteiden muuttamiseen, talvella on talviset olosuhteet.

Iloista ja Aurinkoista talvea kaikille.