Ummikkona uuteen elämään

Täysin ummikkona Suomeen lähteminen ei pelota Maria Jose Pereziä, vaan kielitaidottomuus on oikeastaan syy, miksi venezuelalainen olympialentopalloilija edustaa jatkossa LiigaEuraa.

Perezillä oli kaksi eurooppalaista vaihtoehtoa, kun hän valitsi pelipaikkaa alkavalle kaudelle. Vaaka kääntyi LiigaEuran eduksi Suomen tarjoaman eksotiikan vuoksi.

– Managerini kysyi, kumpaan maahan haluan, Suomeen vai Espanjaan. Puhun äidinkielenäni espanjaa, joten se olisi ollut ihan samanlainen ympäristö kuin kotimaassani. Suomen kieli kiehtoi, Maria Jose Perez kertoo.

Ramos ja Herrera
kertoivat Suomesta
Täysin tuntemattomaan maailmaan hän ei ole saapunut. Tietoja uudesta asuinpaikastaan hän sai kahdelta Suomessa lentopalloilevalta maanmieheltään, Ismel Ramosilta ja Enderwin Herreralta.

– He ovat pelanneet jo pari vuotta Suomessa, mutta kesäisin he ovat olleet Venezuelassa kursseilla. Olemme kaikki oleilleet samaan aikaan Caracasissa, ja tunnemme sitä kautta, Perez paljastaa.

– En ole vielä ehtinyt tavata heitä, sillä he asuvat nyt kauempana pohjoisessa. Mutta toivottavasti saan mahdollisuuden nähdä heitä.

14-vuotiaana lentopallon
perässä pois kotoa
Ensimmäistä kertaa elämässään Maria Jose Perez ei suinkaan ole keskellä tuntematonta. Hän aloitti lentopallon pelaamisen 12-vuotiaana kotikylässään Araguassa, mutta jo kaksi vuotta myöhemmin hän muutti yksinään Venezuelan pääkaupunkiin Caracasiin.

Muuton taustalla oli yksinkertaisesti halu pelata lentopalloa. Nuoren tytön päivä koostui kahden tunnin aamuharjoituksesta, normaalista koulupäivästä ja kahden tunnin iltaharjoituksesta.

– Vanhempani sanoivat heti, että miksi menet niin kovin kauas. Mutta he ovat siihen tottuneet, että lentopallo on tärkeää että olen matkustanut ympäri Etelä-Amerikkaa lentopallon perässä koko ikäni, Perez kertoo.

Suomen kieli
ei ole ongelma
Lentopallo on ollut niin iso osa Perezin elämää, että esimerkiksi englannin kielen opiskelu on jäänyt. Kommunikointi harjoituksissa sujuu, kunhan espanjaa puhuva joukkuekaveri Marika Andersson on paikalla.

– Ei kieli ole ongelma. Tykkään kuunnella suomen kieltä ja ottaa sieltä sanoja. Marikan mukanaolo on minulle tosi iso juttu, mutta jos hän ei ole harjoituksissa, olen vain pahoitellut, etten ymmärrä mitään, Perez tunnustaa.

LiigaEurassa Perez on toistaiseksi häärinyt yleispelaajan tontilla, jossa hän pelasi myös Venezuelan olympiakarsinnoissa. Itse olympialaisissa hän pelasi joukkueen toisena passarina, mutta vasta eilisessä haastattelutilaisuudessa paljastui, että hän on todellisuudessa hakkuri.

– Kaikki käy. Mihin ikinä minut laitetaan, hoidan sen roolin. Mutta mieluiten pelaisin hakkurina. Yleispelaajan paikkakin käy ihan hyvin, Perez sanoo.

Olympialaiset olivat
unohtumaton kokemus
Olympialaisissa Venezuela ei loistanut, vaan sen tilille kertyi pelkkiä tappioita. Se ei kuitenkaan poista elämyksen ainutkertaisuutta.

– Se oli tosi unohtumaton kokemus. Joukkueemme oli tosi nuori, ja me olimme omalla tasollamme. Mutta siellä sai harjoitusta, pystyi oppimaan, tutustui muihin ja tuli tunnetuksi, Perez listaa.

Tunnetuksi nuori venezuelalainen tulee varmasti myös euralaisille. Perez on puolentoista viikon ajan tutustunut uuteen kotikuntaansa polkupyörän satulasta käsin. Päivittäisessä elämässä häntä auttaa paikallinen perhepäivähoitaja, joka hallitsee kiitettävästi espanjan kielen.

Talvi saattaa tuoda monenlaisiakin löytöjä. Lumi ja pakkanen ovat Perezille täysin mystisiä asioita. Sauna sitä vastoin ei.

– Minun mielestäni nyt on jo kylmä. Mielenkiinnolla odotan talvea. Suomessa haluan ehdottomasti saunaan. Meillä on Venezuelassakin saunoja, mutta siellä on niin kuumaa ja kosteaa, että en pidä siitä. Suomessa on kylmää, joten se on varmasti erilainen kokemus, Perez miettii.