Takaisin luokkataisteluun?

Sveitsin Davosin perinteisessä talousfoorumissa pohdittiin monipuolisesti markkinatalouden olemusta ja tulevaisuutta. Onko globalisoitunut kapitalismi ihmiskunnalle siunaus vai kirous, kyseltiin maailman johtoeliitin edustajien talvitapaamisessa.

Vastaukset vaihtelivat sen mukaan, minkä taustayhteisön puolesta kukin puhui. Suurten pääomien haltijat väittivät, ettei nykykapitalismissakaan ole mitään perusvikaa. Tarvitaan vain hienosäätöjä sen sopeuttamiseksi uuteen uljaaseen maailmaan.

Markkinatalouden kiivaimmat arvostelijat tulivat Davosiinkin perinteisistä piireistä: ammattiyhdistysten liitoista ja Kansainvälisestä työjärjestöstä. Sen pääsihteeri kärjisti sanallista luokkasotaa kysymällä, eikö maailmantaloudessakin tarvittaisi enemmän miljardien työntekijäin kuin rahoitusmarkkinain luottamusta.

Mitähän 1700-luvun tunnetuin taloustieteilijä Adam Smith olisi Davosin väittelyissä maailmantalouden menosta lausunut? Hänhän tuli aikanaan tunnetuksi yhtenä kapitalismin isänä. Mieleenpainuvin Smithin ilmaisuista on Näkymätön käsi, joka väitteensä mukaan ohjaa kapitalismia aina ja kaikkialla oikeaan suuntaan.

Davosissa kapitalismin arvostelijat epäilivät vahvasti Smithin väitettä Näkymättömän käden viisaudesta, jopa sen olemassaolosta. He muistuttivat mieliimme maailmantalouden suuret lamat ja häiriöt 1930-luvulta 2000-luvulle. Niitä on ollut niin monta ja toistuvasti, että valuvikojakin markkinataloudessa varmaan on.

Vapaan markkinatalouden puolustajista yksi pankkiiri totesi kärjistäen, että kapitalismi on kyllä monille, esimerkiksi sadoille miljoonille työttömille huono järjestelmä, mutta kaikki muut kokeillut järjestelmät ovat olleet vielä huonompia ihmiskunnan enemmistölle.

Davosin keskusteluissa kyseltiin myös sitä, onko viime vuonna alkaneissa kansannousuissa kyse samalla uudenlaisesta luokkataistelusta. Nehän alkoivat vuosi sitten arabimaailmasta, levisivät sitten Välimeren pohjoisrannan maihin, nyttemmin jopa Amerikkaan. Uusinta uutta ovat Occupy-tunnuksella toimivat valtausliikkeet, jotka sanovat edustavansa 99 prosenttia kansasta taistelussa yhtä prosenttia – suurkapitalisteja vastaan.

Tässä valossa voidaankin kysyä, voiko enemmistö väestöstä olla vaarassa katsellessaan maailmantalouden menoa. Suurella enemmistöllä pitäisi kansanvaltaisissa yhteiskunnissa olla ainakin täysi oikeus puolustaa näkemystään sanoin ja teoin.

Sosialismin isät Marx ja Engels herättivät aikoinaan kirjoituksillaan kysymyksen työläisten oikeudesta työnsä tuloksiin. Kirjoitusten innoittamina tuon ajan katuaktivistit, Lenin johtajanaan, alkoivat muuttaa maailmaa luokkasodan keinoin sosialistiseksi, ensin Venäjällä, sittemmin muuallakin.

Nyt monien maiden kansannousuissa on uudestaan kyse oikeudenmukaisesta aineellisen hyvän jakamisesta ja jakautumisesta. Enemmistöjen kansanliike haluaa tuloja ja varallisuutta tasattavan kaikkialla, missä kansantulosta kohtuuttoman osuuden on annettu siirtyä suurkapitalistien pankkitileille, usein jopa veroparatiiseihin.

Elämmekö uudenlaisen luokkataistelun aikaa, ehkä Suomen presidentinvaalissakin?