Raumalaisten juuret

Rauma suunnitteli aikanaan hävittävänsä Vanhan Rauman puutaloalueen. Tämä kulttuurihistoriallisesti ainutlaatuinen kohde olisi korvattu ajan hengen ja viisauden mukaan betonisilla kerrostaloilla ja muilla arkkitehtuurisesti köyhillä rakennuksilla.

Tampereen Hervanta, Turun Varissuo tai Rauman Sinisaari eivät kuulu suuriin nähtävyyksiin, jos ei sellaisiksi sitten lasketa elämysmatkailua läpi yöllisen nukkumalähiön. Kiihtynyt sydämen lyönti, pieni pelko ja olan yli vilkuilu varmasti jäävät mieleen, mutta ainakin itse hankin mieluummin kokemuksia ja muistoja Unescon maailmanperintökohteista, joihin Vanha Rauma tänään kuuluu.

Onneksi aikanaan löytyi malttia säilyttää arvokas Vanha Rauma, josta saamme nykyään olla ylpeitä ja turistit ympäri maailman tulevat tätä hienoa nähtävyyttä katsomaan.

Rauma on viime vuosina halunnut tuoda merellisyyttä näkyviin ja tätä on korostettu erilaisilla hankkeilla, joista ehkä suurin on ollut Selkämeren kansallispuisto. Kansallispuistoa perusteltiin merellisen luonnon ja arvokkaan saariston säilyttämisellä ja suojelemisella. Taidettiin jopa turismin lisääntymistä toivoa.

Vaikka mahdolliset haitat mm. elinkeinoelämälle tiedettiin, hanke haluttiin toteuttaa ja se myös toteutettiin. Kansallispuiston hyötyjä on vielä liian varhaista todeta, mutta tiettyjä positiivisia muutoksia saaristossa joka tapauksessa on tapahtunut, vaikka niiden yhteyttä kansallispuistoon on vaikea arvioida.

Saaristomeren veneilijät ovat pitäneet Uudenkaupungin Pakkahuoneen vierasvenesatamaa kääntöpisteenä pohjoiseen suuntautuvilla venematkoilla. Rauma ei ole kuulunut veneilykohteisiin. Saaristomme uuden profiilin myötä tämäkin on muuttumassa. Muun muassa Kylmäpihlajan uudistuneen ilmeen, ammattimaistuneen palvelun ja Selkämeren kansallispuiston statuksen myötä olemme vihdoin saaneet veneilijät ja turistit löytämään tiensä myös Rauman saaristoon, eikä merellisyys ole enää vain sanahelinää.

Saariin on myös tullut viitoitettuja luontopolkuja. Niiden varteen on tullut taukopaikkoja kuten laavuja.

Rauman historia perustuu merellisiin elinkeinoihin kuten laivaliikenteeseen ja kalastukseen. Näistä taustoista on myös arvostettu kirjailija Tapio Koivukari kirjoittanut menestyneen kirjasarjansa. Aikonmaan saaressa oleva Rauman viimeinen kalastustila Vuorisola on säilynyt näihin päiviin saakka muistona menneiden raumalaisten sukupolvien työstä ja elämästä. Vuorisolan pihan läpi kulkee myös opastettu luontopolku Helmirantaan ja siitä edelleen saaren läntiseen osaan.

Rauman kaupungin on tarkoitus polttaa Vuorisola maan tasalle ja näin hävittää yksi aikamme kulttuurihistoriallisista kohteista.

Tämä ei kuulosta sopivalta kansallispuiston yleisen arvomaailman kannalta. Voisiko Vuorisolasta vielä tehdä pienillä investoinneilla museoidun taukopaikan ja kulttuurihistoriallisen maamerkin paikallista historiaa tukemaan?

Ihmisen on hyvä tuntea juurensa ja muodostaa niistä identiteettinsä yhdessä nykyhetken kanssa. Paikallisesti arvokkaita erityispiirteitä ei saisi unohtaa ja tuhota vaan kääntää ne vahvuudeksi.

Onneksi aikanaan Vanha Rauma säilyi, ja saamme tänään olla ylpeitä sen maailmanlaajuisesta huomiosta. Toivottavasti teemme sekä saaristossa että mantereella tulevaisuudessa oikeita ratkaisuja, joista seuraavat sukupolvet voivat olla ylpeitä.