Presidentti ei ole vitsi

Presidentinvaalien ensimmäinen kierros on käyty. Mitä ehdokkaiden vaalikampanjoista jäi historiankirjoihin? Millä ehdokkaat erottuivat toisistaan?

Presidentti on Suomen valtion päämies. Olihan se toki hauskaa, kun eräs ehdokas pelotteli lapsia televisiossa ja toinen teki itsestään prinsessamukeja. Rohkeita ja ennakkoluulottomia tempauksia. Mutta nostikohan se presidentti-instituution merkitystä suhteessa vaikkapa hallitukseen? Ehkäpä ei sittenkään.

Olen tietenkin pikkuvanha tosikko, mutta haluan katsoa tasavallan presidenttiä ylöspäin. Vaikka presidentin valtaa on siirretty eduskunnalle ja hallitukselle, on hänellä yhä keskeinen rooli valtakunnan päätöksenteossa. Presidentti johtaa maamme ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa, toimii puolustusvoimain ylipäällikkönä, edustaa meitä ennen muuta ulkomailla ja on maamme keskeisin arvovaikuttaja.

Olisin halunnut nähdä jo ensimmäisen vaalikierroksen aikana syvällistä keskustelua näistä teemoista.

Tämän päivän mediaympäristö on toki erilainen kuin aiempia presidenttejä valittaessa. Sosiaalinen media, nettilehdet ja lööppiviestintä kertovat jotain keskittymiskykymme tai -halumme muutoksista. Onelinerit ja hauskat heitot kuuluvat tänä päivänä jokaisen poliitikon repertuaariin. Yleensä poliitikot seuraavat suosionkipeydessään äänestäjiä, niin viestinnässäkin.

Olen politiikan ammattilainen. Meidän poliitikkojenkin on hoidettava työmme ammattiylpeydellä. Ammattiylpeys kertoo siitä, että työ otetaan tosissaan. Se ei suinkaan tarkoita, että työ tehdään hampaat irvessä – mutta sitä se tarkoittaa, että keskitytään olennaiseen. Yhdyn entisen pääministeri Matti Vanhasen kantaan, että presidentinvaali ei ole Idols-kisa.

Uskoakseni presidentinvaalien toisella kierroksella toimittajien kysymyksiin vastataan syvällisemmin. Löysät on puhallettu pois ja puhutaan niistä asioista, jotka presidentille kuuluvat. Puolueiden kunnallisvaaliteemojen esittely tuskin enää nousee ykkösteemaksi.

Joka tapauksessa vaalit sytyttävät. Olen saanut kiertää ympäri Suomenmaata ja hieman maan rajojen ulkopuolellakin kampanjoimassa oman ehdokkaani puolesta. Minulle valinta oli helppo. Uskon, että jokainen löytää itselleen jäljellä olevistakin ehdokkaista sen, joka parhaiten edustaa niitä arvoja ja ominaisuuksia, joita kukin pitää tärkeinä. Valinnanvaraa riittää. Ehdokkaiden taustat, teot ja näkemykset eroavat selvästi toisistaan, vaikka paljon on myös yhteistä.

Ensimmäisen kierroksen jälkeen asemia haetaan uudelleen. Moni pettynyt innostuu uudestaan. Vajaan kahden viikon kuluttua maan johtaja on valittu. Meni miten meni, yksi asia on varmaa: Kansa on aina oikeassa, vaikka se olisikin väärässä!

sampsa.kataja@eduskunta.fi