Kaivostoiminnan renessanssi

Olympialaiset ovat ohi. Tätä kirjoittaessani miesten 50 km:n hiihto – viimeinen mahdollisuus kartuttaa mitalitiliä ja saada kaivattu kultakin – on jäljellä. Suomi on mitalitilastossa sijalla 24 yhdellä hopealla ja neljällä pronssilla.

Todettakoon, että Norjalla on kahdeksan kultaa ja Ruotsilla viisi sekä molemmilla koko joukko himmeämpiä mitaleja. Kehnosti on siis Suomella mennyt. Voidaanpa puhua talviurheilun katastrofista, jossa riittää analysoitavaa ja paljon parannettavaa tuleviin kisoihin.

Kun ei jalometalleja saada kisoista, niin onneksi niitä löytyy kallioperästämme, erityisesti kultaa. Kaivostoiminta onkin selvästi vilkastunut. Louhintamäärät ovat moninkertaistuneet ja erittäin monia uusia kaivoshankkeita on vireillä.

Suomessa on runsaasti malmiesiintymiä; pääasiassa Itä- ja Pohjois-Suomessa, mutta erityisesti kulta- ja nikkelivyöhykkeitä löytyy Satakunnassakin. Hyvä esimerkki on Huittisten Jokisivun kultakaivos.

Suomessa on suuri potentiaali kaivostoiminnalle. Ilmankos suuret kansainväliset kaivosyhtiöt ovat olleet kiinnostuneita maastamme. Kiinnostusta osaltaan lisännee se, että meillä on vakaat olot, toimiva yhteiskunta sekä kattava tie- ja tietoverkosto. Meillä valtio myös panostaa kaivoshankkeiden infrastruktuuriin, alan työntekijöiden koulutukseen ja hankkeiden rahoitukseen. Investoimalla Suomeen yhtiöt voivat myös hajauttaa maariskiään.

Kaivostoiminnalla on suuri taloudellinen merkitys. Se työllistää noin 20 000 ihmistä. Sillä on erittäin suuri aluetaloudellinen merkitys muun muassa Kainuussa. Mikäli meidän pitkälle edenneet kaivoshankkeemme toteutetaan, niin eräiden arvioiden mukaan heti tulisi 1 500 uutta työpaikkaa, joiden kerrannaisvaikutus olisi 4 000 työpaikkaa. Työtä ja työpaikkoja me juuri Suomessa tarvitsemme.

Mitalilla on kuitenkin toinenkin puolensa. Kaivostoiminnassa on kyse uusiutumattomien luonnonvarojen hyödyntämisestä. Kaivostoiminnalla on myös suuria ympäristövaikutuksia, varsinkin silloin kun niitä toteutetaan avolouhoksina. Tämän vuoksi on tärkeää, että meillä on ajanmukainen lainsäädäntö, joka ottaa eri intressit huomioon.

Eduskunnassa on parhaillaan käsittelyssä esitys uudeksi kaivoslaiksi. Vanha, nyt voimassa oleva laki on vuodelta 1965. Se on pahasti vanhentunut. Uutta kaivoslakia valmisteltiin pitkään, lähes kymmenen vuoden ajan. Lopputulos on tyydyttävä. Se on kompromissi, jossa on yhteen sovitettu eri tahojen näkemykset; kaivostoimintaa harjoittavien, maanomistajien ja ympäristönsuojelijoiden.

Itse haluan korostaa sitä, että uuden lain myötä kaivoshankkeiden ympäristövaikutukset voidaan ottaa entistä paremmin huomioon. On mielestäni tärkeää, että toiminnasta aiheutuvia haittoja ihmisten terveydelle, elinoloille, luonnon monimuotoisuudelle, pohjavesille ja rakennetulle ympäristölle voidaan vähentää.

Eräitä yksittäisiä kipupisteitä, joista valiokuntakäsittelyn yhteydessä keskusteltaneen, ovat mm. uraanikaivokset, koneellisen kullankaivuun lopettaminen, lupaprosessien pituus sekä maanomistajille maksettavat korvaukset. Joidenkin mielestä uraanikaivoksia ei pitäisi hyväksyä lainkaan. Nyt päätöksenteko asiassa jätetään kunnille eli odotettavissa on värikkäitä keskusteluja kunnanvaltuustoissa.

Koneellinen kullankaivaminen on tarkoitus lopettaa siirtymäajan jälkeen vuonna 2018. Tästä Lemmenjoen kaivajat eivät ole pitäneet. Käsitykseni mukaan eduskuntakäsittelyssä ei kaivoslakiehdotukseen tule suuria muutoksia. Tärkeää on kuitenkin saada ajanmukainen lainsäädäntö, joka kannustaa kaivostoimintaa vastuulliseen ja ympäristönäkökohdat huomioivaan suuntaan.Eduskunnan saunasta

– Aina kun minulla on tilaisuus, yritän auttaa puoluettani menestymään”, totesi Hannes Manninen (kesk.) saunassa.

– Esimerkiksi kun ajan taksilla, annan tuntuvan tipin ja sanon: ’äänestä keskustaa’.

Tähän vieressä istunut Jouko Skinnari (sd.) totesi: – Minulla on parempi menetelmä eikä se maksa mitään. Poistun yrmeänä taksista enkä anna mitään ja sanon; äänestä keskustaa”.