Johdetaanko maata makuuhuoneesta?

Presidentinvaalien huipennus odottaa reilun viikon päässä. Toisella kierroksella vastakkain on kaksi hyvää miestä. Tulee presidentti sitten Sauli Niinistöstä tai Pekka Haavistosta, kansalaisten ei tarvitse tuntea myötähäpeää. Molemmat osaavat asiansa, käyttäytyvät hyvin ja ovat miellyttäviä katsellakin.

Tämä kolumni ei olekaan kannanotto kummankaan puolesta tai kumpaakaan vastaan. Sen sijaan minua ärsyttää se suvaitsemattomuus, joka nyt näkyy kirkkaasti. Voihan sen suoraankin sanoa: kyse on homokammosta. En tunne Niinistöä, mutta sellaisen käsityksen olen saanut, ettei hän jaa monen kannattajansa tunnustamaa kammoa.

Mutta ihan oikeasti. Miten presidentin tehtävien hoitoon vaikuttaa se, mitä tapahtuu presidentin makuuhuoneessa? Ja miksi nimenomaan Haaviston makuuhuoneen tapahtumat kiinnostavat? En muista koskaan nähneeni juttua Tarja Halosen ja Pentti Arajärven petipuuhista. Eikä kovasti ole puhuttu Niinistön ja Jenni Haukionkaan parivuoteesta. Eikä minun mielestäni kuulukaan.

Ylipäätään homoista puhuttaessa monelle tuntuu olevan mielenkiintoisinta seksi. Suoraan sitä ei sanota, mutta selvästi pohditaan, miten ne sen oikein tekee. Mikään muu puoli sukupuolineutraalissa parisuhteessa ei tunnu kiinnostavan tai olevan merkityksellinen. Sänkyasioiden kuvitellaan estävän esimerkiksi lasten kasvatuksen, nuorten valmentamisen tai vaikkapa presidentin tehtävien hoidon.

Näkemys on perin kapea, sillä kyllä maailmalla on esimerkkejä myös heterojen petipuuhista, jotka päivänvaloon tullessaan ovat horjuttaneet hallintoja, talouselämää ja jopa kristikuntaa.

Viimeisin esimerkki on Italian eroamaan joutunut pääministeri Silvio Berlusconi. Silvion seikkailut olivat moninaiset, kestivät vuosia eivätkä taatusti olleet eduksi Italialle. Mutta niin vain tuli pääte Berlusconinkin hävyttömyyksille.

Ja melkoisen ryvettyneenä joutui tehtävänsä jättämään myös IMF:n pääjohtaja, ranskalainen Dominique Strauss-Kahn. Seksi newyorkilaisen hotellisiivoojan kanssa ei ollut hyvä meriitti, oli sitten kyseessä raiskaus tai yhteisesti sovittu akti.

Kyllähän näitä riittää niin nykyään kuin menneinä päivinäkin. Vaikka Yhdysvaltain presidentti John F. Kennedy jäikin historiaan murhastaan Dallasissa, tuodaan hänestä puhuttaessa aina myös esille Hollywood-tähti Marilyn Monroen nimi.

Eikä putipuhdas tainnut olla meidän oma Urkkimmekaan eli Urho Kekkonen. Mutta hänen kunniakseen (tai muiden pelkuruuden takia) on sanottava, että valtion tehtävien hoito sujui hamaan loppuun asti.

Kirkollisista piireistä paljastuu koko ajan uusia lasten hyväksikäyttötapauksia, niin Suomessa kuin maailmalla. Omat skandaalinsa ovat saaneet niin katolinen kirkko kuin vanhalestadiolaiset.

Eli summa summarum: Heterot saavat mellastaa mielin määrin, kunhan eivät jää kiinni. Homous sen sijaan vaikuttaa myös ajatustoimintaan niin, ettei esimerkiksi presidentin työ onnistu. Kuitenkin esimerkiksi Haaviston ja puolisonsa Nexar Antonio Floresin suhde on jatkunut toistakymmentä vuotta eli on vakaa ja virallistettu.

Tämä kolumni ei edelleenkään ole puheenvuoro Pekka Haaviston puolesta. Tämä kolumni vastustaa syrjintää ja suvaitsemattomuutta. Presidentin tehtävien hoitoon eivät vaikuta esimerkiksi sukupuoli tai sukupuolinen suuntautuminen. Ne ovat asioita, jotka ihmisessä ovat valmiina. Aivan kuten ruskeat silmät, hörökorvat tai pattipolvet. Eihän kukaan tosissaan väitä, että ruskeasilmäinen olisi huonompi presidenttinä kuin sinisilmäinen.

Minusta presidentin tärkein ominaisuus on asiaosaaminen. Eduksi ovat myös miellyttävä käytös, taito keskustella kaikenlaisten ihmisten kanssa, näkemyksellisyys, avarakatseisuus ja suvaitsevaisuus. Ripaus uskallustakin on hyvä olla.

Jokainen kuitenkin saa äänestää niin kuin parhaaksi näkee. Pääasia, että äänestää.

jaana.vieno@lansi-suomi.fi