Hämmästyttää pientä kulkijaa

Kesän ulkoruokintakausi on ollut pitkä, joten on ollut aikaa kulkea ja ihmetellä kolmea asiaa.

Kuinka voi olla mahdollista, että vilkkaimmalla kauppapaikalla, kahden suurmarketin välissä sallitaan julkinen kaatopaikka, jota kaiken huipuksi nykyisin joka jumalan ilta käytetään mopopoikien keulimisratana?

Tarkoitan tietysti Leikarin alueen eli radanvarren pysäköintitonttia. Kun niillä nurkilla on kahden suurmarketin lisäksi monta pienempääkin yritystä, niin luulisi, että kaikkien imago vaatisi ongelman hoitamista pois päiväjärjestyksestä. Kukaties VR:nkin.

Ratkaisu: pari kameraa, tai sitten voitaisiin pestata roskaamisenvalvoja. Hän saisi kirjoittaa niitä kolmenkympin roskaamissakkoja, joista muistaakseni Länsi-Suomi muutama viikko sitten kirjoitti.

Onhan muualla maailmassakin moisia viranhaltijoita. Jos meillä on pysäköinninvalvojia, miksei voisi olla roskaamisenvalvojiakin?

Kertokaa nyt, mitä ja miksi kaupunki Valtakadun–Seminaarinkadun–Karjalankadun risteysalueelle oikein rakentaa. Sitä kun on näperretty koko kuluva vuosi. Louhittu ja kaivettu ja vedetty putkia ja letkuja.

Minkä vuoksi alueelle näkyy olevan tulossa kaupungin komein liikenneympyrä, vaikka raskas liikenne on aikoja sitten siirtynyt käyttämään muita väyliä? Eikä lähistöllä edes toimi suuria kuljetuksia vaativia yrityksiä. Vai onko täällä joku turistikohde, josta en ole kuullut.

Kun nyt rautatien lähiympäristö tehdään houkuttelevaksi kulkuväyläksi, niin eihän se millään muotoa poista itse pääongelmaa eli tasoristeystä, johon kaikki liike jatkossakin pysähtyy kuin kiviseinään. Puomit ovat alhaalla, ja liikenne seis täsmälleen niin kuin aina ennenkin.

Ruuhkat vain lisääntyvät, kun ympäristö vetää puoleensa autoilijoita epätoivoisesti yrittämään Syväraumaa kohden.

Entä mitä ihmeen käyttöä on Seminaarinkadulla? Mitä valtaväylää siitä kyhätään? Ja ketä varten?

Valtakadun loppupäähän siis näkyy riittävän rahaa, ja siellä tehdään tietöitä, joita tuskin kukaan on pyytänyt.

Jos ylimääräistä rahaa on, tiedän yhden tähdellisemmän liikenteellisen sijoituskohteen.

Pohjankatu on vuosikymmenet ollut kelvottomassa kunnossa. Kuoppainen ja mutainen. Ja kuitenkin se on Vanhan Rauman arvokkaimpia museoalueita Kirstin taloineen, jokivarsineen kaikkineen.

Voitaisiinko Iso-Korpplaisen talon kulmalta Taarinsillalle tehdä Anundilanaukiota vastaava laatoitus? Sadan metrin pätkä.

Turistit aavistaisivat jo laatoituksesta olevansa jotenkin merkittävällä paikalla ja katselisivat ympärilleen kiinnostuneina, kukaties poikkeaisivat Kirstiin sisällekin herkemmin.

Pohjankatuhan on Vanhan Rauman vanhin katu. Se kun yhdisti Rauman ja Lajon kalastajakylät jo 800 vuotta sitten.

Olisi se laattojen arvoinen siinä missä pääkadutkin.

niemi.tapio@suomi24.fi