Asevelvollisuusarmeija sopii Suomelle

Suomessa nousee ajoittain esiin keskustelu paitsi Nato-jäsenyydestä myös asevelvollisuuden luonteesta ja tarpeesta. Keskustelu painottuu akselille asevelvollisuusarmeija tai palkka-armeija.

Viimeksi asiaan tarttui kansantaloustieteen professori Panu Poutvaara, joka oli tutkinut asevelvollisuuden vaikutuksia talouteen.

Professorin yksiviivainen tulos oli, että nykyinen asevelvollisuusjärjestelmä on kallis, ja sen muuttamista pitää harkita. Poutvaaran keskeinen teesi oli, että asevelvollisuus lyhentää nuorten työuria ja sitä kautta verotuloja.

Jotenkin maan valmius sotilaalliseen puolustukseen pitää hoitaa. Jos omaa armeijaa ei ole muodossa tai toisessa, ovat paikalla jonkin muun maan asevoimat.

Nykyaikaisen palkka-armeijan ylläpito ja varustaminen eivät ole halpaa puuhaa.

Jos Suomessa olisi muutaman kymmenen tuhannen miehen kokoinen hyvin varustettu palkka-armeija, ei sillä olisi samanlaisia taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia kuin yleiseen asevelvollisuuteen perustuvalla järjestelmällä.

Armeija ei pelkästään kuluta, se luo myös hyvinvointia ja tuo verotuloja. Varuskunnat ovat omalla alueella merkittäviä työllistäjiä ja antavat aina tiettyä imagoa seutukunnalle, kuten Porin Prikaati.

Ei sovi unohtaa sitäkään, että palvelusaika luo nuorelle valmiuksia, joita hän voi hyödyntää myöhemmin elämässään jopa ammatiksi asti.

Ruotsi luopuu asevelvollisuudesta ja siirtyy viiden vuoden kuluessa vapaaehtoisuuteen perustuvaan ammattiarmeijaan sekä reserviin. Joukon vahvuudeksi on kaavailtu 50 000 sotilasta.

Ruotsalainen yhteiskunta on tunnettu siitä, että se diskuteeraa kaikesta. Maassa on väitelty pitkään ja hartaasti siitä, pitääkö aluepuolustuskyky palauttaa Venäjän kasvaneen uhan vuoksi. Tämä tarkoittaisi esimerkiksi parikymmentä vuotta sitten lakkautetun Gotlannin prikaatin perustamista uudelleen itärannikon puolustamiseksi.

Ruotsi on rakentanut puolustuksensa samaan tapaan kuin kriisinhallintajoukot eli se koostuu pienistä ja nopealiikkeisistä taisteluosastoista. Gotlanti ei prikaatiaan enää saa, sillä se ei uuteen järjestelmään istu.

Meitä suomalaisia rauhoittaa kuitenkin se tieto, että Ruotsi on luvannut ulkoministeri Carl Bildtin mukaan auttaa Suomea sotilaallisen tai muun uhan vallitessa.

Kehitystä ei pidä jarruttaa edes armeijan suhteen.

SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen esitti taannoin naisille kahden kuukauden pituista ensiapukurssia. Tämä olisi osa molempia sukupuolia koskevaa palvelusvelvollisuutta, joka suoritettaisiin joko varusmiespalveluksena tai aseettomana kansalaispalveluna.

Ei lainkaan huono ajatus, ensiaputaidoista on yleensä elämän varrella hyötyä.

Ruotsissa keskustelu armeijasta ja puolustusvoimien uudelleenjärjestelyistä käy kuumana ennen vaaleja. Urpilaisen idea ei ole sellainen, että se herättäisi keskustelua, vaikka vaalit olisivat lähellä.

Nyt kun kokoomuskin näyttää taipuvan lisäaikaan Nato-option lunastamisessa, ei mikään uhkaa nykyisen asevelvollisuusarmeijan kehittämistä. Professori Panu Poutvaaran laskelmatkaan eivät tätä muuksi muuta.

pasi.katajamaki@lansi-suomi.fi