Niin täydellinen, niin mahdoton

Sitä aikaa on usein ikävä, kun rokkarit olivat likaisia, vaarallisia ja aiheuttivat pahennusta vanhempien ja tekopyhien koulukavereiden parissa.

Soppa oli koulussa valmis, kun vetäisi päälleen kauhtuneen t-paidan, jossa hirviömäinen robotti hyökkää puoliksiriisutun naisen kimppuun. Paidan selässä oli Guns N' Rosesin logo.

Stephen Davisin GN'R-kirja vahvistaa tätä mielikuvaa maailman sekaisimmasta ja samaan aikaan lahjakkaimmasta rockbändistä. Bändistä, joka niputti 80-luvun nippuun kirkuvilla kitaroillaan ja sireenimäisillä lauluraidoillaan. Bändistä, joka sekosi 90-luvulla omaan suuruuteensa.

Aikaisemmin Gunnareitten sekoiluista on voitu lukea kitaristi Slashin omaelämänkerrasta sekä laulaja W. Axl Rosen vihaaman Mick Wallin kirjoittamasta pintapuolisesta W.A.R.-kirjasta .

Mutta edellämainitut ovat vain varjo Stephen Davisin äärimmäisen kiinnostavan uutuuden edessä. Davis kertoo käsinkoskettavan tarkasti etenkin bändin 80-luvun vaiheista.

Kirja etenee kronologisesti tiheistä alkuajoista megalomaanisiin suurkiertueisiin kuin höyryjuna tiiliseinää päin. Alkuperäisten jäsenten tippuminen pois kyydistä rytmittää kirjaa ja mitä pidemmälle se etenee, sitä uskomattomampaa tarina on.

Vaikka Gunnareiden tarina kuinka häkellyttävä kaikessa sekopäisyydessään onkin, kirja todistaa myös sen, että bändi oli viimeinen todellinen rock'n'roll-jättiläinen niin hyvässä kuin pahassa.

Nämä katujen kasvatit tekivät ajattomaksi klassikoksi jääneen Appetite For Destructionin laitteilla, joita ei löydy enää edes peräkylän humppastudiolta. Kirjaa lukiessaan tuntee jopa pientä jännitystä, että miten bändi huumeidenkäytön ja muun sekoilun rinnalla pystyy mestariteoksen saattamaan loppuun.

Tämä on seikka joka naulitsee lukijan Davisin kirjaan. Näitä tarinoita lukiessaan voi ymmärtää, millaisella veitsenterällä yhtye päihteiden kanssa kulki. Guns N' Rosesin kulta-aikojen jälkeen suurista rockbändeistä on tullutkin asianajajien ohjailemia teeskentelijöitä.

On siis vähintäänkin kohtuullista, että Stephen Davisin kirja ei teeskentele, vaan luo aidon kuvan yhtyeestä ja sen kuolinpyörteistä.

Rockbändeistä kertovien kirjojen kohdalla täytyy aina nostaa Mötley Crüesta kertova Törkytehdas vertailukohteeksi.

Nyt tuntuu, että Törkytehdas on vihdoinkin kohdannut ilkeämmän ja törkeämmän kaatajansa.

Stephen Davis : Guns N' Roses - Watch You Bleed
Johnny Kniga, 2009