Maailman äänekkäin bändi valottaa pimeyttään – hieman

Kun metallikansalle kirjoitetaan genren suuruuksista, brittiläinen metalliasiantuntija Joel McIver on yleensä kynän varressa.

Hänen kymmenestä kirjoittamastaan musiikkikirjasta ehdottomasti suosituin, Metallica, on myynyt Suomessa erittäin hyvin.

McIver on tehnyt Slayer -kirjan samalla tavalla kuin Metallicankin. Hän on pyytänyt haastatteluja itse yhtyeeltä, muttei ole pettynyt saadessaan kohteliaan, mutta kieltävän vastauksen.

Juuri tämä tekee hänen kirjoistaan kiinnostavia. Intohimoinen metallidiggari uskaltaa kirjoittaa lähes jumaliksi nostetuista muusikoista todenmukaiseen sävyyn. Hän ei nöyristele tai liioittele.

Kirjassaan McIver kumoaa nipun Slayeriin kohdistuneita perättömiä syytöksiä ja pureutuu satanistisiin sanoituksiinkin, mutta Slayerin tyylin mukaisesti kiistanalaisuus ympäröi edelleen yhtyettä.

Samalla McIverin kirja on hyvin yksityiskohtainen, joten se palvelee tietenkin parhaiten niitä lukijoita, jotka ovat tutustuneet Slayerin musiikkiin. Teos lieneekin monen metallifanin joululahjalistalla.

Kiinnostavinta on lukea kirjaa ja kuunnella yhtyeen levytyksiä samanaikaisesti. Tuolloin moni kaoottisessa maanisuudessaan möyryävä kappale kuulostaa itsensä selittävältä.

Myös Slayerin rumpalivaihdokset saavat kirjassa totuuden lihaa huhuluiden ympärille. Eihän näistä vaihdoksista lööppejä ole pahemmin revittykään.

Totuus on tarua tavanomaisempaa, vaan ei tylsempää.

McIver, Joel : Slayer
LIKE 2009